Olemme olleet laiskoja kuvien suhteen, mutta se on nyt menneisyyttä. Täältä pesee hieman senkin edestä.

1. Unkarin kielikurssilla tammikuussa

Kielikurssin alkupuolella. Saara ahertaa läksyjen parissa ja minä kirjoitan blogiin tai mailailen.

Tammikuu. Kielikurssin puolivälissä. Olemme käyneet keskustassa suuressa kauppakeskuksessa "Árkádissa" ja minä innostuin kuvaamaan Saaraa sekä kaunista iltaa huonolla kamerallani.

Kielikurssin päätteessä seisomme rinnakkain Szánto Kollégiumin edessä. Jos ponnistelee, niin taustalla voi nähdä yhden Pécsin valtavista asutuista kukkuloista.

 

- - - - - - - - - - - - - - -

2. Vuokra-asuntomme ja siellä elelyä:

Saaran veli Johannes tuli käymään ja siinä vietämme aikaa pihallamme.

Minä ja Johannes menossa lähimpään kauppaan. Nämä ovat ylöspäin kauppakassien kanssa mennessä suorastaan läkähdyttävät portaat.

 

Puutarhaa muistuttavalta pihaltamme. Vuokranantajamme ovat hyvin ahkeria istuttamaan kaikenlaista sekä pitämään kunnossa kirsikkapuutaan, omenapuutaan, päärynäpuutaan ja mitä niitä olikaan... Marjapensaitakin on. Vielä ei kuitenkaan ole hedelmiä taikka marjoja yhtään.

Tässä se nyt on! Motivaationi on pilvissä. Romaniassa käsintehty kokopuinen kitara. Päällinen on kuusipuuta ja tummempaa osaa veikkailimme ruusupuuksi. Reilun vuoden se on ollut käytössä ja sitten sen tilaaja ja ensimmäinen omistaja hylkäsi sen. Hurjan hyvä kitara ja saimme vielä tuon kovan kitaralaukun kaupan päälliseksi. Sillä lienee yhteinen historia kitaran kanssa. Yritimme kiertää Budapestissä useita liikkeitä, mutta ei oikein löytynyt varteenotettavia vaihtoehtoja, jotka olisivat vetäneet vertoja tälle kitaralle. Valinta oli selvä. Se oli aivan kuin meitä odottamassa.

Suokaa anteeksi hehkuttamiseni, mutta olen niin mielissäni. Enkä ainoastaan puheissa vaan myös soitan paljon.

Ennen - Jälkeen. Kahden vuoden armeijassaolon ja parta- sekä tukkarajoitusten jälkeen olen kuin periaatteesta kasvattanut pörröisyyttäni. Nyt olen saanut periaatteesta tarpeekseni enkä muistanut miltä näytin ilman partaa. Siispä ajoin sen pois ja totesin kuitenkin pitäväni parrasta enemmän. Eikun kasvattamaan takaisin. Ilman partaa näytän pieneltä pojan klopilta ja minun kun pitäisi vaikuttaa vastuulliselta isältä.

- - - - - - - -

3. Sumuiset vuoret

Alkumatkasta ja bussista noustuamme.

Melkein huipulla. Laella leikkivien lasten äänet kuuluvat jo sekä jonkinlainen valo kajastaa puiden lomasta.

- - - - - - - -

Lopuksi vielä ensimmäisestä oikein kunnon lämpimästä päivästä, kun asetuimme piknikille Meerin ja Mirkan talon katolle.

 

Tässä onkin tällä erää jo melkoisesti. Tuleman pitää vielä maalis- tai huhtikuinen retkemme läheiselle lammelle, joka ei kuitenkaan ollut niin läheinen.

Kävimme myös vappuna Orfüssa, joka oli valtavan kaunis. Näimme liaaneja, luonnonvaraisia kilpikonnia ja pieniä luolia metsäisellä jyrkänteellä. Teimme nuotion, jossa paistoimme omenoita ja jonka ääressä trangioitsimme ruoan. Loppumatkasta tunsimme saven paljaiden varpaittemme lävitse ja lepäsimme helteessä korkean kukkulan päällä sähkölinjojen alla kuullen Pécsissä ukkosen jyrisevän. Valitettavasti unohdimme kameran.

Orfü oli hyvin rauhallinen pikkukylä kauniine taloineen ja pienine hautausmaineen.

 

Allergisointi on kovaa välillä täällä Unkarissa, mutta nyt sairastan ensimmäistä kertaa. Nytkin jäin kotiin muiden mennessä Unkarin kielen tunnille. Voi, kylläpä harmittaa! Heh, heh. Taidanpa mennä tuohon ulos soittelemaan kitaraa. Käynpäs napsaisemassa kitaransoittopaikastani kuvan.

Siellä tuuli kyllä sen verran, että taidankin jäädä sisälle valmistelemaan tilastotieteen esitelmääni tutkimuksen aiheenani onko tornadojen esiintymisissä säännöllisyyttä.

Heippa!