Kylläpä tässä ollaan niin euroopppallaisia. Pistettiin tässä pizza uuniin, että kohta päästään päivällistämään kellon tullessa kymmenen. Kävimme unenomaisella iltakävelyllä Pécsin kauniissa korkeusvaihtelurikkaissa maisemissa.

Toissapäivänä oli taasen mukava seikkailu nuorella pariskunnalla. Tempasin rakkaan vaimoni mukaan yllätysretkelle.

...Jäipä kirjoittaminen tähän seuraavaan päivään.

Jatkaakseni: Käyskentelimme tuolla läheisen vuoren kupeella melkoisen retken tässä taannoin. Tavoitteenani oli viedä puoliskoni tuolle vuorella seisovalle TV-tornille jätskille maisemien katsantoon. Minulle suositeltiin bussia 35 - menimme 35A:lla. Maisemat Pécsin kaupungista viehättivät bussin kiivetessä vuoren kupeella mutkaisia teitä. Hyvään reissuunhan kuuluuvat aina toki pienet vastoinkäymiset: Eihän se 35A aivan perille asti mennytkään.. TV-torony -kyltin osoittaessa oikealle bussi kääntyi vasemmalle. Paljastamatta mitään kerroin jäävämme seuraavalla pysäkillä pois. Toivottavasti Saara on kävelytuulella. Täällä korkealla sumu auttoi myöskin omalla tavallaan peittämällä kaikki maisemat. Mietin mielessäni, että onpa melkoinen yllätys tosiaan tämä reissu Saaralle.

No!

Loppujen lopuksi meillä oli edessä hyvin ihmeellinen patikointiretki lähes vuoren laelta vuoren huipulle. Ympäristö oli sitä lumisempi mitä korkeammalle kiipesimme alla olevan kaupungin ollessa puolestaan aivan lumeton. Sumu oli niin sankka, ettei autotiellä nähnyt edes seuraavaa mutkaa. Käytimme muutamia "oikoreittejä" ja nautimme raittiista ilmasta sekä ihmeellisestä ylhäältä tiheästä, mutta alhaalta varsin käyntikelpoisesta metsiköstä.

Kyltti toisensa jälkeen osoitti määränpäähämme "TV-torony", jota koitin salailla sumun oivasti piilotellessa tornia. Löysimme erään leveämmän metsäpolun varrelta auton, jonka takapenkille sen omistajapariskunta oli vasta siirtynyt. Päätin käydä kysymässä ohjeita ennen kuin tunkeiluni kävisi liian häiritseväksi. Raukat luulivat olevansa rauhassa. Lopen uupuneena puolenkymmentä yläviettoista polkua sekä tusina empivää ajatusta takaisinkääntymisestä taikka liftaamisesta koettuamme saavuimme huipulle. Kaltevuuskulmaltaan 45 asteisen lumisen metsäpolun yläpäässä alkoi näkyä valoja sekä kuulua temmeltävien lapsien ääniä.

Edessämme avautui teollisuusalueen näköinen aukea, jossa oli suuria rakennuksia portaikkoineen ja ravintoloineen. Viehätyimme läheiseen joskin ainoaan ihmisryhmään, jonka jäseniä olivat äiti, isä ja kaksi lasta, jotka iloisesti temmelsivät lumessa. Lumi ei ole kovin yleistä Unkarissa nääs. Nytkin oli täytynyt ajaa vuoren huipulle. Kyselimme ohjeita varsin suomalaisittain sujuvalla unkarinkielellä ja saimme pian todeta TV-tornin menneen kiinni tunteroinen sitten.

Vesi oli loppu. Kaikki oli kolkonnäköisesti kiinni sumun ja pimeän ympäröidessä meitä. Jostain syystä kaikki näytti silti meidän mielestämme kauniilta ja tunnelmalliselta. TV-tornin juurelta näimme myös punaisen auton, jonka suunnalta kuului epämääräistä möykkää. Emme tahtoneet tarkemmin ottaa selvää tuosta nuorisosta. Mitäs nyt? Perheen autoon tuskin olisi mahtunut kahta emmekä olisi viitsineet kysyä muutenkaan, sillä he olisivat kuitenkin kiirehtien lopettaneet leikkinsä meitä avustaakseen. Mokomatkin ystävälliset unkarilaiset. Alaviettoista patikkamäkeä sitten!

Ensimmäinen metsäpolku alaspäin meni huomattavasti nopeammin tähän suuntaan. Nyt ajattelimme mennä tietä pitkin, josko saisimme liftin. Tuskin ehdimme ajatella niin vastaan tuli bussi nro 35. Joo-o, kyllähän se kolmevitonen tulee tänne ylös asti! Pian takaa lähestyikin toinen auto. Peukut pystyyn. Siitähän se paikallinen nuoriso nappas meidät kyytiin lyhyen unkarinkielisen kommunikointiyrityksen jälkeen. Auto rämisi ja paukkui niskuroiden ympäröivälle sumulle niin kuin parhaiten taisi.

Alempana avautui jälleen kaunis Pécs kaikkine iltahämärässä loistavine valoineen. Alempana hyppäsimme autosta ulos ja kävelimme rakastuneina Pécsin halki kotiin.


Täällä sitä nyt ollaan pari päivää ihmetelty omaa yhteistä kotia ja eloa! Kylläpä onkin uusi ja ihmeellinen tilanne. Äsken (klo 21.00) söimme erinomaista saaran tekemää ruokaa: lihapullia ja spagettia hyvässä kastikkeessa! Melko makutaikuri tuo Saara.

Suunnittelimme yhdessä Mirkan ja Meerin kanssa lähtevämme Venetsiaan, mutta lopulta jäimmekin viikonlopuksi uuteen kotiimme, Mirkan ja Meerin lähtiessä Debreceniä ja Budapestiä ihailemaan.

Olemme hurjan onnellisia ja taivastelemme kiitollisina koko ajan tätä meille suotua puolivuotista täällä kauneudessa. Minä olen aivan ihastunut Pécsiin korkeuseroineen kissoineen.