Istumme kodikkaasti kotona puhurien tuullessa ulkona oikein olan takaa. Meerin perheeläiset hävisivät hauskan synttäri-illan (Meerin isällä oli synttärit) päätteeksi synkkään ja myrskyiseen Pécsin yöhön suunnatakseen hotellilleen nukkumaan.

Mirka kuljeskelee rauhattomana ympäri taloa tietäen, että kohta on aika laittautua yöpuulle ja nukustella kokonaisen yön yli uutta päivää varten. Dimitri soittaa kauniisti kitaraa ja flunssastaan huolimatta hihkuu onnellisena ääneen osattuaan ulkoa sujuvasti pitkän kitarakappaleensa.

Mieheni leikkasi eilen partansa pois, ja olen nyt hieman oudoksuen katsellut häntä jo päivän ajan :) Hassua, miten paljon kasvojen ilmettä partakin muokkaa (ei nyt ihan niin paljon kuin kuvista näkyy, mutta kuitenkin.) Samoin karsimme vähän ylimääräisiä hiuksia, joskin koetin vain muokata mallia, en niinkään lyhentää hiuksia. Nyt tässä saa sitten totutella uuteen lookiin oikein urakalla! Tosin Dimitri ilmoitti jo kasvattavansa parran kohta takaisin, koskapa hän enemmän kuitenkin tykkää partaisena olemisesta kuin näin vallan ilman.

Meidän mykkyräisemme alkaa jo kasvatella pesäänsä mahassani. Olen onnellisena ja hiljaisen ylpeänä kävellyt kasvavine vatsoineni ihmisten ilmoilla ja nauttinut auringonpaisteesta ja kesäilmoista yhdessä vauvan kanssa. On antoisaa olla äiti ja odottaa lasta, koska varsinkin täällä Unkarissa odottava äiti saa jatkuvasti hyvää ja onnittelevaa palautetta vieraammiltakin ihmisiltä.

Lauluopettajamme tuo joka toiselle laulutunnille jonkun hedelmän tahi suklaapatukan "as a present to your child". Samoin unkarin opettajamme jaksaa aina kysellä kuinka lapsen kanssa menee ja haluaa nähdä kaikki mahdolliset ultrakuvat vauvasta. Turkkilaiset ystävämmekään eivät koskaan unohda kysyä vointiani ja Begüm vielä hyvästellä vauvaa aivan erikseen :)

Täällä säät ovat pysyneet entisensälaisina, hyvin arvaamattomina ja mahdottomina ennustaa. Sääennusteissa tulisi olla niin auringon, pilven, sadepisaran kuin salamankin kuva samalle päivälle, jotta ne edes suurinpiirtein pitäisivät paikkaansa. Olemme tutustuneet uusimpina ilmiöinä kesämyrskyihin, jotka alkavat yleensä aika äkkiarvaamatta ja ikäänkuin kaikessa hiljaisuudessa laskeutuvan pimeyden turvin. Ukkosetkaan eivät ole Pécsiä kiertäneet, vaan olemme saaneet rautaisannoksen komeaa jylinää ja salamoiden välkettä jo muutamana päivänä. Hienoja nämä ilmastoasiat täällä!

Tytöt ovat muuttaneet meille viimeiseksi kuukaudeksi asumaan, käytyään läpi rankan vesivahinko-syyttely-muuton äkäisten vuokranantajiensa kanssa. Nyt olemme päättäneet nauttia yhdessä asumisesta ja reissaamisesta kaikin voimin näiden viimeisten viikkojen ajan. Dimitri tosin sairastui Orfü-reissullamme sen verran, että joudumme ainakin hetkeksi siirtämään syrjään suunnittelemamme Italian matkan. Matkan sijaan aiommekin nyt keskittyä oikein ankarasti koulutöihin ja maalaamiseen.

Loppunäyttelymme lähestyy uhkaavasti, joten olen Mirkan esimerkin innoittamana pukenut jo muutamana päivänä lämpimästi ylleni ja jättäytynyt tuulistenkin ulkoilmojen armoille öljyväreineni ja hitaasti muotoutuvine maalauksineni. Vaikuttaa mukavalta tämä loppuaika Unkarissa, sillä koulun pitäisi parin viikon sisällä loppua kokonaan, jolloin jää toivottavasti aikaa matkustelulle ja kotiinpaluuseen orientoitumiselle.

Suomeen tulo tosin häämöttää jo ihanana asiana kuukauden päässä. Silloin saamme taas nähdä ja tuntea ympärillämme kaikki rakkaat ihmiset ja paikat. Saamme lähteä vaikka keskellä yötä merenrantaan tuttuja teitä pitkin suomenkielisiä opasteita lukien ja varata mukaan savulohta, makkaraa, viilistä ja mitä tahansa kotoisia herkkuja, joita kaupan hyllyiltä löytyy. On se ihanaa olla suomalainen ja omistaa niin kaunis maa metsineen, soineen, järvineen, vaaroineen ja peltoineen. Unkarissakin on kauniita ja henkeäsalpaavia maisemia, mutta kyllä kultaisimmat muistot ovat edelleen Suomen hillasoilla, merenrannoilla, korpiniituilla ja tuomentuoksuisilla lakeuksilla.

"Mun kaunis kotimaani on vailla vertaistaan, kuin helmi se kirkkauttaan hohtaa!"