Joskus huhtikuussa pakkasimme eväät ja lähdimme aikaisin aamulla retkelle etsimään Pécsin ainoaa lampea paremman puoliskoni, Meerin ja Mirkan kanssa. Tai ainakin niin luulimme.

Menimme heti alussa väärälle tielle ja ihmettelimme "Mohacs" -kyltin osoittavan 90 astetta väärään suuntaan. Neuvoa kysyttyämme lähdimme kyltin osoittamaan suuntaan ja pian päädyimmekin lukuisten myyrän kolojen jälkeen

varsin mukaviin puihin syömään eväitämme. Olin hyvin mielissäni, kun kukaan ei vastustanutkaan ideaani!

Banaani kartutti suosiotaan.

Pitkän maantieosuuden jälkeen, pikkukylästä neuvoa kysyttyämme

löysimme keskeneräisen junaraiteen tai tien rakennustyömaan keskeltä hyvin kaunista ja autiota tienvarsitaivalta.

Sitten saavuimmekin pikkukylään, jonne meidät aikaisemmasta pikkukylästä ohjattiin.

Löysimme Sparin, josta ostimme päivällisen. Mm. "kannoota", niin kuin Pelagea-mummu sanoisi.

Aterioituamme tuumasimme, että tuskinpa me sitä lampea mistään löydämme; lähdetään kotiin... Mutta mitäpä löytyikään seuraavan mutkan takaa?

Hyvin kaunis pieni kalastajien tekolampi. Vihdoinkin!

Onko kylmää?

Ihmettelimme korpipuhelinkoppia ja kuvasimme mielissämme. Vihdoinkin kävelimme lähemmäksi huomaten hölmistyneinä sen olevan vessa. "Mutta miksi siinä on luuri?"

Aikamme lampea ihasteltuamme lähdimme käppäilemään kotia päin.

Kotimatka oli täynnä kauniita maisemia illan hämärtyessä ja poikkesimme matkalla vielä lidliin ostamaan kotiin hieman ruokaa ja herkkuja.

Jälkeenpäin laskimme, että kävelimme reilut parisenkymmentä kilometriä.

Kaikenkaikkiaan hyvin, hyvin mukava reissu!