Pahoittelen epäsopivaa otsikkoani. Olen sitä sorttia lajia, joka herkästi ihastuu kauniisti kalskahtaviin sananparsiin ja lauseenvastikkeisiin. Tässäpä erinomattainen näytös siitä, sillä kupariset, saati sitten kultaiset lantit eivät tule millään lailla sivuamaan kirjailemaani tekstiä. Halusinpahan vain kauniin otsakkeen.

Täällä Pécsissä on tapahtunut erikoislaatuisia asioita. Olemme törmänneet aika ajoin erityisesti yhteen mieltä askarruttavaan ja omituisen tuttuun tapaan kiehtovaan asiaan. He kutsuvat sitä nimellä hó – Hohoo, sanon minä, kun tunnen kylmän, kostean ja häikäisevän valkoisen kiteen leijailevan nenänpäälleni; Täällä sataa lunta! Päivä toisensa perään maa käy valkoiseksi, tosin sulaa välin poiskin, mutta taasen peittyy lumivaipan alle.

Toinen päänvaivani on koulunkäynti. Millaisia te oletatte maalauskurssien olevan? Siinäpä vasta kysymys. Usein ajatellaan, että maalauskursseilla tulisi maalata, ehkäpä sitä sun tätä tai jopa jotain muuta. Mutta täällä on toisin. Maalauksen opettajamme törmäilee meihin väliin kiireisen ja väliin muuten vain hermostuneen ja puustapudonneen näköisenä. Hän kyselee, milloin pitäisi tavata. –Käykö huominen, kysyn. ”Yes, yes. We can watch your paintings and discuss more .. . Or how about next week, I’m quite busy this week.” Ja niin emme vielä ole kertaakaan oikeastaan tavanneet maalausten tai pikemminkin luonnostemme merkeissä. Hämmästyttävää, sanoisin. Ainoat tiedot, mitä sain tenttaamalla ja kyselemällä kaivettua esille, ovat ne, että saamme maalata omalla tyylillämme mitä tahdomme, niin monta taulua kuin tahdomme ja muutoinkin toimia juurikin niin vapaasti kuin itse näemme parhaaksi. Jakson lopussa pidetään kritiikki, jossa opettaja lupasi antaa meille tietysti parhaat merkit kullekin, koskapa ilmeisesti hän ei halua arvottaa toisen taidetta toista paremmaksi. Pisteitä ropisee kurssista 12 kpl.

Sitten meillä on hyvinhyvin perinteinen anatomiakurssi kaikenmoisine kommervenkkeineen. Luut ja lihakset käydään läpi päästä varpaisiin saakka ja opettaja on aikamoisen fanaattinen tehtävässään. Ällistyttävän vaikeaa piirtää elävää mallia luineen kaikkineen! ^^ Teemme rankasti töitä joka viikko neljä tuntia putkeen, joten pistemääräkin on sen mukainen. Saamme koko keväältä kokonaista kolme pistettä, ei vähempää, ei enempää.

Ihmettelempä tätä elämää, tätä maata ja kaikkea mahdollista tuntemallani maapallonpuoliskolla. Voi veljet sitä päivää, kun pääsen ekvaattorin toiselle puolen kurkistamaan ja ihailemaan kaikkea kaunista, mitä maaemo sille puolen on kokonansa varannut. Alan siis jo haaveilemaan Uudesta Seelannista kauniine tulivuorisine saarineen, ikijäätikköineen ja ihmeineen kaikkineen. Siellä on jopa lehtipuita, jotka eivät koskaan pudota lehtiään, sekä kuumia lähteitä ja kolean tuulisia nummia. Mikä ihmeellinen maa!

Mutta nyt on aika asettua yöpuulle ja kallistaa päänsä kiltisti uusille unille. Kenties onnistun sieppaamaan unien lomasta lempisaareni ihanine vuonoineen ja niittyineen. Hyvää yötä teille muillekin!

 

Saara