Tahtoisin tarkentaa hieman kohtaamistani Danielin kanssa.

Tulevan vuokra-asuntomme isäntä ei ollut vastannut yhteydenottoihimme hyvien tapojen mukaisten aikojen kuluessa viesteistämme, joten päätin ottaa kartan käteen ja selvittää asian.

Suunnistin kohti tulevaa asuntoamme Pécsin hiljaisilla kaduilla - muistaakseni lauantai-iltana. Olin etukäteen katsonut reitin ja matkalla iski laiskuus kaivaa karttaa taskusta sekä into käyttää viikon ajan karttunutta uutta kielitaitoani. Siispä päädyin vastaanottamaan neuvoja syrjäisellä kadulla ystävälliseltä Unkarilaismieheltä, jolla oli mustasta silmästä päätelleen vastikään ollut vastoinkäymisiä.

Martinok Utca 42:een saavuttuani kohtasin uuden ongelman. Kyseinen rakennus oli parikymmenovinen ja muutamakerroksinen mukavine sisäpihoineen. Löysin sisäpihalle johtavan käytävän seinältä luettelon talon asukkaista, josta en harmikseni kuitenkaan löytänyt Andras Taloksen nimeä. Onneksi sentään muutama Andras löytyi.

Ensimmäinen Andras ei ollut kotona, joten koputtelin lähimmäisiin oviin kysellen Unkariksi Andras Taloksen asuinpaikkaa. Eivät tunteneet. Päädyttyäni uudelleen ihmettelemään mainitsemalleni käytävälle päätin kysyä ohikulkijalta neuvoa: "Bocsi, angolul beszel?" -Why, yes I do!

Hetken rupattelun jälkeen päädyin teelle ja kuivatuille hedelmille hänen asuntoonsa, josta sattumoisin oli toinen huone vuokralla. Oikein siisti, virkeä ja kodikas kämppä oranssine seinineen, vahattuine puulattioineen.

Daniel osoittautui palomieheksi, joka aikaisemmin oli ollut vuoden eräillä lomailuristeilyillä tarjoilijana. Puheskelimme kaikenlaisesta entisistä ja nykyisistä parisuhteistamme aina maidemme palkkatasoihin.

Hän oli juuri ollut menossa salille tänä iltana. Ei siksi, että hän siitä kovin pitäisi vaan ollakseen kunnossa erään mahdollisen työpaikan pääsytesteihin. Hän ilmoitti olevansa varsin tyytyväinen maansa palkkatasoon. Varsinkin, jos hän saisi tuon toisen työpaikan niin olisivathan hänen tulonsa kuitenkin n. 500e kuussa. Sitäpaitsi hän työskentelee nykyisessä työpaikassaan pimeästi, joten hänen ei tarvitse maksaa veroja.

Illan käydessä kyllin hyvin kypsyneeksi lähdin kävelemään kotia ja sen lähellä sijaitsevaa jättimäistä 0-24 Tesco-kauppakeskusta kohti. Daniel päätti lähteä mukaan ja mennä vielä vanhempiensa luokse.

Ihmettelin suunnattoman kaunista Pécsin puoltayötä ja pian törmäsin Tescon suklaahyllyköiden välissä Saaraan. Ostoskelimme ostoksomme yhdessä loppuun ja menimme kotiin nukkumaan.

Mukava, kun on Danielin kaltainen Unkarilainen hyvin englantia puhuva tuttava. ^^

Nyt, reilu viikko myöhemmin Saara syö tyytyväisenä vieressäni "Tesco-value" -taateleitaan piirrellen sitäkin tyytyväisempänä. Pian hän toipunee tuosta flunssastansa. Vielä on lievää lämpöä. Ehkä se pikkuhiljaa on siirtymässä minulle. Aion kuitenkin sinnitellä vielä kielikurssin viimeisen viikon.

Tässä muutama päivä sitten saimme muuten viestin tältä tulevan vuokra-asuntomme isännältä:

"Sorry mate, but the flat is not topical anymore because of certain unexpected events."

Tässä sitä nyt etsiskellään uutta kämppää ja huomiseksikin on jo sovittu aika, jolloin käymme erästä ehdokasta tutkiskelemassa.

Hmm.. Voisinpa hieman vielä opiskella Unkaria ja rauhoittua sitten yöpuulle.

Hyvää yötä rakkaat Sardínien ystävät.